Surma on Atorox-palkitun Maiju Ihalaisen esikoisromaani, joka käsittelee ihmissielun sitkeyttä, ahneutta ja kamaluuksia hyytävällä tavalla. Toisaalta teos nostaa esiin myös omaperäisiä iloja ja rakkautta kontrastina tapahtuville kauheuksille. Kirja edustaa kauhufantasiaa, jossa on mukana lääketieteellisen kauhun vivahteita.

Surman kansien kuvittamisprosessi alkoi kirjassa keskeisinä esiintyvien lasten, jyrsijöiden, ruiskujen ja pimeän, nestemäisen entiteetin luonnostelemisella. Elementtien valintaan, sijoitteluun ja tyyliin vaikutti merkittävästi jo alussa määritelty taiton ehdottomuus: nimen täyttövärin tuli olla musta ja monivärisen kustantajan logon sijainnin tuli säilyä tietyssä kohdassa kantta.

Kirjainmuotoilussa nojasin vuorostaan vahvasti klassisiin kauhukirja-fontteihin ja edellämainittua entiteettiä kuvittavaan nestemäiseen mustetyöhön. Pyrkimyksenä oli näillä valinnoilla viestiä mahdollisimman ytimekkäästi kirjasta tarjoten kanteen kuvitukseen sopivaa ja modernia sisältöä. Kirjan fontiksi valikoitui yhä modernia yleiskuvaa ehostava kirjasin, joka omaa teräviä kulmia ja vivahteita goottilaisesta tyylistä.

Lisäksi inspiroiduin kirjan valoitukseltaan hämärästä yleiskuvasta, joka loi pohjaa ajatukselle vanhojen digikameroiden synnyttämästä rakeisuudesta. Kansikuvituksen rakeisuus toimi myös lopputuloksessa tehokkaana välineenä nestemäisen otsikkotekstin erottamiseen pohjasta. Likainen teemaväri kumpuaa puolestaan romaanin kalmaisesta tunnelmasta, mätänevästä ruumiillisuudesta ja yliluonnollisen kauhun kuvastosta, jossa musta ja vihreä muodostavat klassisen kontrastin